Ilotulituksesta voi olla vaikea nauttia, jos pitää lapasia silmillään ja kiljuu. Sitä tein ennen vuoden vaihtumista Hallgrimskirkjan edessä, kun raketteja lensi vierestä suuntaan jos toiseenkin, Leifur Eirikssonin patsaan edessä roihusi kokko ja ihmiset heiluttivat käsissään kaikennäköistä palavaa soihduista roomalaisiin kynttilöihin. En ennen ollut ajatellut olevani ihan näin paukkuarka, mutta näköjään minun kannattaisi pysyä turvallisen välimatkan päässä rakettikasoista.
Olisihan Reykjavíkin ilotulitehulluus pitänyt arvata, monet turistit kun tulevat tänne uudeksi vuodeksi vain seuraamaan tajutonta rahan pamauttelua taivaalle. Jo kaksi päivää ulkoa oli kuulunut jatkuvaa pauketta. Tällaista hullunmyllyä en kuitenkaan osannut odottaa. Kun olin pelastautunut keskeltä tulitustannerta sivummalle, saatoin jo nauttia upeasta näystä. Kirkon kellot näkyivät soivan, mutta niitä ei kuulunut metakalta ja taivas täyttyi upeista väreistä.
Kun nautin vuoden viimeistä ateriaa ennen juhlintoja, pussinuudeleita ja punaviiniä, pauke lakkasi yllättäen. Maailmanlopun epäilyt haihtuivat kun muistin televisiosta tulevan sketsisohjelman, jota islantilaiset kerääntyvät katsomaan. Hiljaisuudesta päätellen oikeasti ihan kaikki. Avasin itsekin television ensimmäisen kerran kuukausiin. Kun ohjelma loppui, tuttu meteli jatkui ja naapuri käänsi taas Rihannan volat kaakkoon.
Suunnittelemani vuoden 2011 kokislakko kesti 1. tammikuuta kello seitsemään illalla, oltuani kaksi tuntia hereillä. Noh, ensi vuonna ehkä. Tänään koin tosin odottamattoman urheilullisen herätyksen ja porealtaassa löhöilyn sijaan kiskaisin kilometrin uintilenkin. Tarkoitus oli ensin uida sata metriä, mutta se vaikutti vähän säälittävältä, joten ajattelin kauhoa 250 metriä. Kun ei sen jälkeen väsyttänyt mietin, että 500 metriä olisi kiva luku. Ja kun en vieläkään ollut painunut altaan pohjaan, päätin uida vielä toisen samanlaisen päälle. Tästä on hyvä jatkaa.
Onpa ollut vuosi! Perjantaina tulivat ilon kyyneleet silmiin nuudelikulhon äärellä, niin hieno on ollut viimeinen puoli vuotta. Ihanaa, että elämässäni on ihania ihmisiä, nyt vielä entistäkin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti