Asioita, joita on ikävä Reykjavíkista:
- ystäviä, tottakai
- hullua huumoria
- huoletonta elämää
- lukuisia kahviloita, joissa on oikeasti mukava viettää aikaa
- kissoja
- second hand -aarteita
- ihania kakkuja
- värikkäitä taloja
- Tjörninin joutsenia
- ilmaisia puheluja ja tekstiviestejä
Asioita, joiden takia on ihan kiva olla Helsingissä:
- ystävät ja perhe, tottakai
- halpisvaatekaupat
- lempisipsit
- lumi (Älä sula kokonaan!)
- työ ja gradu (Olen ihan oikeasti innoissani, ainakin vielä ennen ensimmäistä seminaaritapaamista. Kysykää uudelleen vuoden päästä.)
- hyvä joukkoliikenne
Tämä blogi oli nyt tässä.
Islantiin jäi sydän, mukana Suomeen tulivat ihanat muistot. Oli yksi elämäni parhaista päätöksistä lähteä, toivottavasti oli myös hyvä päätös tulla takaisin.
tiistai 18. tammikuuta 2011
torstai 13. tammikuuta 2011
Räjähdysvaara
Pakkaaminen on sitä, että levitetään kaikki tavarat ympäri huonetta ja siirrellään niitä paikasta toiseen, mutta ei laiteta niitä laukkuun. Ainakin jos pakkaaminen määritellään minun viime päivien toimintani mukaan.
Tänään sain vihdoin tungettua pahvilaatikon täyteen kirjoja ja kenkiä ja raahasin sitä kädet krampissa postiin. Kahdeksan kiloa näytti postin vaaka, joten ei ihme, jos tuntui vähän hankalalta hoiperrella korkokengissä paketti olalla kohti keskustaa. Olen kylläkin karsinut tavaraa kovalla kädellä ja kotona on tarkoitus heittää kaikki sielläkin oleva ylimääräinen roina kierrätykseen. Ainoat, joiden ei tarvitse pelätä häätöä, ovat rakkaat mekot.
Vein samalla myös kirjeen postiin, koska kaikki postilaatikot ovat olleet lukittuina jo ainakin viikon. Kun kysyin virkailijalta syytä, vastaus kuului: "Muuten ihmiset räjäyttävät niitä raketeilla." Selvisihän sekin.
Tänään sain vihdoin tungettua pahvilaatikon täyteen kirjoja ja kenkiä ja raahasin sitä kädet krampissa postiin. Kahdeksan kiloa näytti postin vaaka, joten ei ihme, jos tuntui vähän hankalalta hoiperrella korkokengissä paketti olalla kohti keskustaa. Olen kylläkin karsinut tavaraa kovalla kädellä ja kotona on tarkoitus heittää kaikki sielläkin oleva ylimääräinen roina kierrätykseen. Ainoat, joiden ei tarvitse pelätä häätöä, ovat rakkaat mekot.
Vein samalla myös kirjeen postiin, koska kaikki postilaatikot ovat olleet lukittuina jo ainakin viikon. Kun kysyin virkailijalta syytä, vastaus kuului: "Muuten ihmiset räjäyttävät niitä raketeilla." Selvisihän sekin.
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Viikko jäljellä
Karu totuus on otsikossa. Yritän tässä nauttia viimeisistä hetkistä. Olen viime päivinä koonnut pahvikameran kolmessa tunnissa (se toimii! kai.), pomppinut niin Retro Stefsonien keikalla kuin baarissakin, yrittänyt pysyä pystyssä hurjassa myrskytuulessa, lillunut porealtaassa liian kauan, hillunut lempipaikoissani kaupungilla ja tottakai nauttinut parhaasta seurasta näitä tehdessä.
Guesthouse on nyt täyttynyt uusista vaihtareista, jotka vasta etsivät pääkatua, kauppaa ja pankkiautomaattia sekä suunnittelevat retkiä Reykjavíkin ulkopuolelle. Kuten minäkin reilut neljä kuukautta sitten.
Guesthouse on nyt täyttynyt uusista vaihtareista, jotka vasta etsivät pääkatua, kauppaa ja pankkiautomaattia sekä suunnittelevat retkiä Reykjavíkin ulkopuolelle. Kuten minäkin reilut neljä kuukautta sitten.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Paukkuaran vuodenvaihde
Ilotulituksesta voi olla vaikea nauttia, jos pitää lapasia silmillään ja kiljuu. Sitä tein ennen vuoden vaihtumista Hallgrimskirkjan edessä, kun raketteja lensi vierestä suuntaan jos toiseenkin, Leifur Eirikssonin patsaan edessä roihusi kokko ja ihmiset heiluttivat käsissään kaikennäköistä palavaa soihduista roomalaisiin kynttilöihin. En ennen ollut ajatellut olevani ihan näin paukkuarka, mutta näköjään minun kannattaisi pysyä turvallisen välimatkan päässä rakettikasoista.
Olisihan Reykjavíkin ilotulitehulluus pitänyt arvata, monet turistit kun tulevat tänne uudeksi vuodeksi vain seuraamaan tajutonta rahan pamauttelua taivaalle. Jo kaksi päivää ulkoa oli kuulunut jatkuvaa pauketta. Tällaista hullunmyllyä en kuitenkaan osannut odottaa. Kun olin pelastautunut keskeltä tulitustannerta sivummalle, saatoin jo nauttia upeasta näystä. Kirkon kellot näkyivät soivan, mutta niitä ei kuulunut metakalta ja taivas täyttyi upeista väreistä.
Kun nautin vuoden viimeistä ateriaa ennen juhlintoja, pussinuudeleita ja punaviiniä, pauke lakkasi yllättäen. Maailmanlopun epäilyt haihtuivat kun muistin televisiosta tulevan sketsisohjelman, jota islantilaiset kerääntyvät katsomaan. Hiljaisuudesta päätellen oikeasti ihan kaikki. Avasin itsekin television ensimmäisen kerran kuukausiin. Kun ohjelma loppui, tuttu meteli jatkui ja naapuri käänsi taas Rihannan volat kaakkoon.
Suunnittelemani vuoden 2011 kokislakko kesti 1. tammikuuta kello seitsemään illalla, oltuani kaksi tuntia hereillä. Noh, ensi vuonna ehkä. Tänään koin tosin odottamattoman urheilullisen herätyksen ja porealtaassa löhöilyn sijaan kiskaisin kilometrin uintilenkin. Tarkoitus oli ensin uida sata metriä, mutta se vaikutti vähän säälittävältä, joten ajattelin kauhoa 250 metriä. Kun ei sen jälkeen väsyttänyt mietin, että 500 metriä olisi kiva luku. Ja kun en vieläkään ollut painunut altaan pohjaan, päätin uida vielä toisen samanlaisen päälle. Tästä on hyvä jatkaa.
Onpa ollut vuosi! Perjantaina tulivat ilon kyyneleet silmiin nuudelikulhon äärellä, niin hieno on ollut viimeinen puoli vuotta. Ihanaa, että elämässäni on ihania ihmisiä, nyt vielä entistäkin enemmän.
Olisihan Reykjavíkin ilotulitehulluus pitänyt arvata, monet turistit kun tulevat tänne uudeksi vuodeksi vain seuraamaan tajutonta rahan pamauttelua taivaalle. Jo kaksi päivää ulkoa oli kuulunut jatkuvaa pauketta. Tällaista hullunmyllyä en kuitenkaan osannut odottaa. Kun olin pelastautunut keskeltä tulitustannerta sivummalle, saatoin jo nauttia upeasta näystä. Kirkon kellot näkyivät soivan, mutta niitä ei kuulunut metakalta ja taivas täyttyi upeista väreistä.
Kun nautin vuoden viimeistä ateriaa ennen juhlintoja, pussinuudeleita ja punaviiniä, pauke lakkasi yllättäen. Maailmanlopun epäilyt haihtuivat kun muistin televisiosta tulevan sketsisohjelman, jota islantilaiset kerääntyvät katsomaan. Hiljaisuudesta päätellen oikeasti ihan kaikki. Avasin itsekin television ensimmäisen kerran kuukausiin. Kun ohjelma loppui, tuttu meteli jatkui ja naapuri käänsi taas Rihannan volat kaakkoon.
Suunnittelemani vuoden 2011 kokislakko kesti 1. tammikuuta kello seitsemään illalla, oltuani kaksi tuntia hereillä. Noh, ensi vuonna ehkä. Tänään koin tosin odottamattoman urheilullisen herätyksen ja porealtaassa löhöilyn sijaan kiskaisin kilometrin uintilenkin. Tarkoitus oli ensin uida sata metriä, mutta se vaikutti vähän säälittävältä, joten ajattelin kauhoa 250 metriä. Kun ei sen jälkeen väsyttänyt mietin, että 500 metriä olisi kiva luku. Ja kun en vieläkään ollut painunut altaan pohjaan, päätin uida vielä toisen samanlaisen päälle. Tästä on hyvä jatkaa.
Onpa ollut vuosi! Perjantaina tulivat ilon kyyneleet silmiin nuudelikulhon äärellä, niin hieno on ollut viimeinen puoli vuotta. Ihanaa, että elämässäni on ihania ihmisiä, nyt vielä entistäkin enemmän.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Erilainen joulu, samanlainen joulu
Tänä jouluna tein useita asioita, joita en muuten ole jouluisin tehnyt:
Olin mökillä vuorien välissä.
Lilluin ulkona porealtaassa joka päivä.
Söin sushia.
Söin hotdogeja.
Keinuin lumimyrskyssä.
Tein kuperkeikkoja lumimyrskyssä.
Neuloin lapaset.
Pelasin vessagolfia.
Heräsin yöllä siihen, että tuuli tärisytti seiniä.
Katsoin tsekkiläisen Tuhkimon norjaksi dubattuna ja islantilaisen komedian.
Katsoin muumeja islanniksi.
Söin norjalaisia ja saksalaisia perinneruokia.
Jotkut asiat eivät muutu:
Söin liikaa.
Söin joulupuuroa.
Söin laatikoita ja rosollia.
Nukuin pitkään.
Löhösin.
Olin mökillä vuorien välissä.
Lilluin ulkona porealtaassa joka päivä.
Söin sushia.
Söin hotdogeja.
Keinuin lumimyrskyssä.
Tein kuperkeikkoja lumimyrskyssä.
Neuloin lapaset.
Pelasin vessagolfia.
Heräsin yöllä siihen, että tuuli tärisytti seiniä.
Katsoin tsekkiläisen Tuhkimon norjaksi dubattuna ja islantilaisen komedian.
Katsoin muumeja islanniksi.
Söin norjalaisia ja saksalaisia perinneruokia.
Jotkut asiat eivät muutu:
Söin liikaa.
Söin joulupuuroa.
Söin laatikoita ja rosollia.
Nukuin pitkään.
Löhösin.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Rakas blogi,
Anteeksi, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. Enpä ole vähään aikaan kunnolla nukkunutkaan. Olen käynyt kotona lähinnä heittämässä likaiset vaatteet nurkkaan ja juossut takaisin muun muassa juhlimaan viimeisiä kertoja ihanimmassa seurassa, viikset naamalla ja ilman. Olen myös auttanut ystäviä muuttamaan, juonut lukuisia jäähyväiskahveja ja syönyt jäähyväisaterioita ja jäähyväisaamiaisia. Valvonut useasti aamuun, koska lennot tuntuvat aina lähtevän outoihin aikoihin, itkenyt bussiasemalla ja lähtenyt aina sieltä pimeydessä takaisin kotiin seuranani vähemmän ja vähemmän ihmisiä. Tänään on vuorossa seuraava saatto, aamulla kello neljä jälleen. Kuten eilenkin.
Huomenna lähden mökille jouluksi, luultavasti netin tavoittamattomiin. Olen varustautunut marinoimalla tofua, tekemällä elämäni ensimmäisen rosollin ja ostamalla villaa sellaiset määrät, että niillä vaatettaisi puoli Reykjavíkia. Enkä ole pakannut. Ja huone on edelleen kaaoksessa. Mutta näinpä tänään Islannin presidentin kirjakaupassa, kuski odotti mustassa autossa ulkopuolella. Herra presidentti osti palapelin.
Nyt jatkan juoksemista. Kohta taas itketään. Jos sitä söisi jotain kuitenkin ennen, kun ei ole aamupalan jälkeen oikein ehtinyt.
Oikein hyvää joulua! Jatketaan joulun jälkeen luultavasti vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Välipäivinä aioin linnoittautua huoneeseeni seuranani islanninkieliset Muumit ja neulontaprojektit.
Huomenna lähden mökille jouluksi, luultavasti netin tavoittamattomiin. Olen varustautunut marinoimalla tofua, tekemällä elämäni ensimmäisen rosollin ja ostamalla villaa sellaiset määrät, että niillä vaatettaisi puoli Reykjavíkia. Enkä ole pakannut. Ja huone on edelleen kaaoksessa. Mutta näinpä tänään Islannin presidentin kirjakaupassa, kuski odotti mustassa autossa ulkopuolella. Herra presidentti osti palapelin.
Nyt jatkan juoksemista. Kohta taas itketään. Jos sitä söisi jotain kuitenkin ennen, kun ei ole aamupalan jälkeen oikein ehtinyt.
Oikein hyvää joulua! Jatketaan joulun jälkeen luultavasti vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Välipäivinä aioin linnoittautua huoneeseeni seuranani islanninkieliset Muumit ja neulontaprojektit.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Viime viikolla (vol 2)...
...katsoin Linnan juhlat hyvässä suomalaisseurassa syöden karjalanpiirakoita ja kuunnellen Ahtisaari-vitsejä. Ja tunsin itseni vanhaksi: "Silloin kun olin viimeeksi vaihdossa, ei ollut Yle Areenaa, josta katsoa Linnan juhlia. Eikä Skypeä eikä Facebookia. Ja internet oli hidas ja kallis. Eikä minulla ollut nettipankkia. Ja asuimme luolissa ja teimme kivoja kalliomaalauksia."
...kävin päivittäin Nordic Housella, Pohjolan talolla, yliopiston vieressä katsomassa joulukalenteria. Joka päivä kello 12.34 siellä on yllätysesiintyjä (ja ilmaista glögiä, nam). Näin islantilaisia vitsejä kertovan miehen (epäilemättä hauskoja juttuja, koska muut nauroivat), tein joogarentoutuksia ja katsoin kuurojen kuoron viittomia joululauluja. Tällä viikolla uudestaan!
...näin Björkin kahvilassa!
...kävin kakkuekskursiolla Perlanin vesisäiliöiden hienossa kahvilassa, jonka yhdessä hienossa kakussa oli karvainen homepallo. Kun lähdimme pois, huomasimme, että kakku (lukuun ottamatta sitä homepalaa) oli takaisin myynnissä. Opetus: maailmassa on myös huonoja kakkuja.
...ostin lennon kotiin. Olin jo maksamassa, kun tajusin että lento oli helmikuulle. Hups. Paniikinomainen näpyttely auttoi välttämään katastrofin ja nyt se lento on tammikuulle niin kuin pitikin. Ja siellä Suomessa on sitten parasta olla vielä hienot valkoiset hanget kun palaan, eikä mitään harmaata loskamömmöä, jookos?
...suoritin Disney-maratonin. Pocahontas, Leijonakuningas ja Pieni merenneito. Ah, kun Ariel on niin ihana!
...sain katsottua How I Met Your Motherin (tähän astiseen) loppuun. Nyt viljelen sarjan repliikkejä vähän liiankin ahkeraan. Mutta se on vaan niin legen...wait for it..dary. Okei, lopetan ihan just.
...näin Bloodgroupin keikalla. On se vaan hyvä bändi!
...totesin, että kirjoitan aivan liian vähän käsin. Sen huomasin ensimmäisen esseen jälkeen tentissä, kun oli vielä kolme esseetä kirjoitettavana ja käsi krampissa.
...välttelin opiskelua muun muassa kutomalla, askartelemalla kahvikupin muovikansista silmälaseja, juomalla kahvia, juomalla vähän lisää kahvia ja tekemällä kaikkea muuta mahdollista, mihin ei liity tenttikirjallisuus.
...tein kaksi tenttiä ja vielä on yksi edessä. Ja sen jälkeen aivan liian monta hyvästiä edessä, kun ystävät lähtevät kotiin. Mihin kaikki aika katosi?
...kävin päivittäin Nordic Housella, Pohjolan talolla, yliopiston vieressä katsomassa joulukalenteria. Joka päivä kello 12.34 siellä on yllätysesiintyjä (ja ilmaista glögiä, nam). Näin islantilaisia vitsejä kertovan miehen (epäilemättä hauskoja juttuja, koska muut nauroivat), tein joogarentoutuksia ja katsoin kuurojen kuoron viittomia joululauluja. Tällä viikolla uudestaan!
...näin Björkin kahvilassa!
...kävin kakkuekskursiolla Perlanin vesisäiliöiden hienossa kahvilassa, jonka yhdessä hienossa kakussa oli karvainen homepallo. Kun lähdimme pois, huomasimme, että kakku (lukuun ottamatta sitä homepalaa) oli takaisin myynnissä. Opetus: maailmassa on myös huonoja kakkuja.
...ostin lennon kotiin. Olin jo maksamassa, kun tajusin että lento oli helmikuulle. Hups. Paniikinomainen näpyttely auttoi välttämään katastrofin ja nyt se lento on tammikuulle niin kuin pitikin. Ja siellä Suomessa on sitten parasta olla vielä hienot valkoiset hanget kun palaan, eikä mitään harmaata loskamömmöä, jookos?
...suoritin Disney-maratonin. Pocahontas, Leijonakuningas ja Pieni merenneito. Ah, kun Ariel on niin ihana!
...sain katsottua How I Met Your Motherin (tähän astiseen) loppuun. Nyt viljelen sarjan repliikkejä vähän liiankin ahkeraan. Mutta se on vaan niin legen...wait for it..dary. Okei, lopetan ihan just.
...näin Bloodgroupin keikalla. On se vaan hyvä bändi!
...totesin, että kirjoitan aivan liian vähän käsin. Sen huomasin ensimmäisen esseen jälkeen tentissä, kun oli vielä kolme esseetä kirjoitettavana ja käsi krampissa.
...välttelin opiskelua muun muassa kutomalla, askartelemalla kahvikupin muovikansista silmälaseja, juomalla kahvia, juomalla vähän lisää kahvia ja tekemällä kaikkea muuta mahdollista, mihin ei liity tenttikirjallisuus.
...tein kaksi tenttiä ja vielä on yksi edessä. Ja sen jälkeen aivan liian monta hyvästiä edessä, kun ystävät lähtevät kotiin. Mihin kaikki aika katosi?
Tilaa:
Kommentit (Atom)