Anteeksi, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. Enpä ole vähään aikaan kunnolla nukkunutkaan. Olen käynyt kotona lähinnä heittämässä likaiset vaatteet nurkkaan ja juossut takaisin muun muassa juhlimaan viimeisiä kertoja ihanimmassa seurassa, viikset naamalla ja ilman. Olen myös auttanut ystäviä muuttamaan, juonut lukuisia jäähyväiskahveja ja syönyt jäähyväisaterioita ja jäähyväisaamiaisia. Valvonut useasti aamuun, koska lennot tuntuvat aina lähtevän outoihin aikoihin, itkenyt bussiasemalla ja lähtenyt aina sieltä pimeydessä takaisin kotiin seuranani vähemmän ja vähemmän ihmisiä. Tänään on vuorossa seuraava saatto, aamulla kello neljä jälleen. Kuten eilenkin.
Huomenna lähden mökille jouluksi, luultavasti netin tavoittamattomiin. Olen varustautunut marinoimalla tofua, tekemällä elämäni ensimmäisen rosollin ja ostamalla villaa sellaiset määrät, että niillä vaatettaisi puoli Reykjavíkia. Enkä ole pakannut. Ja huone on edelleen kaaoksessa. Mutta näinpä tänään Islannin presidentin kirjakaupassa, kuski odotti mustassa autossa ulkopuolella. Herra presidentti osti palapelin.
Nyt jatkan juoksemista. Kohta taas itketään. Jos sitä söisi jotain kuitenkin ennen, kun ei ole aamupalan jälkeen oikein ehtinyt.
Oikein hyvää joulua! Jatketaan joulun jälkeen luultavasti vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Välipäivinä aioin linnoittautua huoneeseeni seuranani islanninkieliset Muumit ja neulontaprojektit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti