Tänä jouluna tein useita asioita, joita en muuten ole jouluisin tehnyt:
Olin mökillä vuorien välissä.
Lilluin ulkona porealtaassa joka päivä.
Söin sushia.
Söin hotdogeja.
Keinuin lumimyrskyssä.
Tein kuperkeikkoja lumimyrskyssä.
Neuloin lapaset.
Pelasin vessagolfia.
Heräsin yöllä siihen, että tuuli tärisytti seiniä.
Katsoin tsekkiläisen Tuhkimon norjaksi dubattuna ja islantilaisen komedian.
Katsoin muumeja islanniksi.
Söin norjalaisia ja saksalaisia perinneruokia.
Jotkut asiat eivät muutu:
Söin liikaa.
Söin joulupuuroa.
Söin laatikoita ja rosollia.
Nukuin pitkään.
Löhösin.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Rakas blogi,
Anteeksi, etten ole kirjoittanut vähään aikaan. Enpä ole vähään aikaan kunnolla nukkunutkaan. Olen käynyt kotona lähinnä heittämässä likaiset vaatteet nurkkaan ja juossut takaisin muun muassa juhlimaan viimeisiä kertoja ihanimmassa seurassa, viikset naamalla ja ilman. Olen myös auttanut ystäviä muuttamaan, juonut lukuisia jäähyväiskahveja ja syönyt jäähyväisaterioita ja jäähyväisaamiaisia. Valvonut useasti aamuun, koska lennot tuntuvat aina lähtevän outoihin aikoihin, itkenyt bussiasemalla ja lähtenyt aina sieltä pimeydessä takaisin kotiin seuranani vähemmän ja vähemmän ihmisiä. Tänään on vuorossa seuraava saatto, aamulla kello neljä jälleen. Kuten eilenkin.
Huomenna lähden mökille jouluksi, luultavasti netin tavoittamattomiin. Olen varustautunut marinoimalla tofua, tekemällä elämäni ensimmäisen rosollin ja ostamalla villaa sellaiset määrät, että niillä vaatettaisi puoli Reykjavíkia. Enkä ole pakannut. Ja huone on edelleen kaaoksessa. Mutta näinpä tänään Islannin presidentin kirjakaupassa, kuski odotti mustassa autossa ulkopuolella. Herra presidentti osti palapelin.
Nyt jatkan juoksemista. Kohta taas itketään. Jos sitä söisi jotain kuitenkin ennen, kun ei ole aamupalan jälkeen oikein ehtinyt.
Oikein hyvää joulua! Jatketaan joulun jälkeen luultavasti vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Välipäivinä aioin linnoittautua huoneeseeni seuranani islanninkieliset Muumit ja neulontaprojektit.
Huomenna lähden mökille jouluksi, luultavasti netin tavoittamattomiin. Olen varustautunut marinoimalla tofua, tekemällä elämäni ensimmäisen rosollin ja ostamalla villaa sellaiset määrät, että niillä vaatettaisi puoli Reykjavíkia. Enkä ole pakannut. Ja huone on edelleen kaaoksessa. Mutta näinpä tänään Islannin presidentin kirjakaupassa, kuski odotti mustassa autossa ulkopuolella. Herra presidentti osti palapelin.
Nyt jatkan juoksemista. Kohta taas itketään. Jos sitä söisi jotain kuitenkin ennen, kun ei ole aamupalan jälkeen oikein ehtinyt.
Oikein hyvää joulua! Jatketaan joulun jälkeen luultavasti vähän rauhallisemmissa tunnelmissa. Välipäivinä aioin linnoittautua huoneeseeni seuranani islanninkieliset Muumit ja neulontaprojektit.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Viime viikolla (vol 2)...
...katsoin Linnan juhlat hyvässä suomalaisseurassa syöden karjalanpiirakoita ja kuunnellen Ahtisaari-vitsejä. Ja tunsin itseni vanhaksi: "Silloin kun olin viimeeksi vaihdossa, ei ollut Yle Areenaa, josta katsoa Linnan juhlia. Eikä Skypeä eikä Facebookia. Ja internet oli hidas ja kallis. Eikä minulla ollut nettipankkia. Ja asuimme luolissa ja teimme kivoja kalliomaalauksia."
...kävin päivittäin Nordic Housella, Pohjolan talolla, yliopiston vieressä katsomassa joulukalenteria. Joka päivä kello 12.34 siellä on yllätysesiintyjä (ja ilmaista glögiä, nam). Näin islantilaisia vitsejä kertovan miehen (epäilemättä hauskoja juttuja, koska muut nauroivat), tein joogarentoutuksia ja katsoin kuurojen kuoron viittomia joululauluja. Tällä viikolla uudestaan!
...näin Björkin kahvilassa!
...kävin kakkuekskursiolla Perlanin vesisäiliöiden hienossa kahvilassa, jonka yhdessä hienossa kakussa oli karvainen homepallo. Kun lähdimme pois, huomasimme, että kakku (lukuun ottamatta sitä homepalaa) oli takaisin myynnissä. Opetus: maailmassa on myös huonoja kakkuja.
...ostin lennon kotiin. Olin jo maksamassa, kun tajusin että lento oli helmikuulle. Hups. Paniikinomainen näpyttely auttoi välttämään katastrofin ja nyt se lento on tammikuulle niin kuin pitikin. Ja siellä Suomessa on sitten parasta olla vielä hienot valkoiset hanget kun palaan, eikä mitään harmaata loskamömmöä, jookos?
...suoritin Disney-maratonin. Pocahontas, Leijonakuningas ja Pieni merenneito. Ah, kun Ariel on niin ihana!
...sain katsottua How I Met Your Motherin (tähän astiseen) loppuun. Nyt viljelen sarjan repliikkejä vähän liiankin ahkeraan. Mutta se on vaan niin legen...wait for it..dary. Okei, lopetan ihan just.
...näin Bloodgroupin keikalla. On se vaan hyvä bändi!
...totesin, että kirjoitan aivan liian vähän käsin. Sen huomasin ensimmäisen esseen jälkeen tentissä, kun oli vielä kolme esseetä kirjoitettavana ja käsi krampissa.
...välttelin opiskelua muun muassa kutomalla, askartelemalla kahvikupin muovikansista silmälaseja, juomalla kahvia, juomalla vähän lisää kahvia ja tekemällä kaikkea muuta mahdollista, mihin ei liity tenttikirjallisuus.
...tein kaksi tenttiä ja vielä on yksi edessä. Ja sen jälkeen aivan liian monta hyvästiä edessä, kun ystävät lähtevät kotiin. Mihin kaikki aika katosi?
...kävin päivittäin Nordic Housella, Pohjolan talolla, yliopiston vieressä katsomassa joulukalenteria. Joka päivä kello 12.34 siellä on yllätysesiintyjä (ja ilmaista glögiä, nam). Näin islantilaisia vitsejä kertovan miehen (epäilemättä hauskoja juttuja, koska muut nauroivat), tein joogarentoutuksia ja katsoin kuurojen kuoron viittomia joululauluja. Tällä viikolla uudestaan!
...näin Björkin kahvilassa!
...kävin kakkuekskursiolla Perlanin vesisäiliöiden hienossa kahvilassa, jonka yhdessä hienossa kakussa oli karvainen homepallo. Kun lähdimme pois, huomasimme, että kakku (lukuun ottamatta sitä homepalaa) oli takaisin myynnissä. Opetus: maailmassa on myös huonoja kakkuja.
...ostin lennon kotiin. Olin jo maksamassa, kun tajusin että lento oli helmikuulle. Hups. Paniikinomainen näpyttely auttoi välttämään katastrofin ja nyt se lento on tammikuulle niin kuin pitikin. Ja siellä Suomessa on sitten parasta olla vielä hienot valkoiset hanget kun palaan, eikä mitään harmaata loskamömmöä, jookos?
...suoritin Disney-maratonin. Pocahontas, Leijonakuningas ja Pieni merenneito. Ah, kun Ariel on niin ihana!
...sain katsottua How I Met Your Motherin (tähän astiseen) loppuun. Nyt viljelen sarjan repliikkejä vähän liiankin ahkeraan. Mutta se on vaan niin legen...wait for it..dary. Okei, lopetan ihan just.
...näin Bloodgroupin keikalla. On se vaan hyvä bändi!
...totesin, että kirjoitan aivan liian vähän käsin. Sen huomasin ensimmäisen esseen jälkeen tentissä, kun oli vielä kolme esseetä kirjoitettavana ja käsi krampissa.
...välttelin opiskelua muun muassa kutomalla, askartelemalla kahvikupin muovikansista silmälaseja, juomalla kahvia, juomalla vähän lisää kahvia ja tekemällä kaikkea muuta mahdollista, mihin ei liity tenttikirjallisuus.
...tein kaksi tenttiä ja vielä on yksi edessä. Ja sen jälkeen aivan liian monta hyvästiä edessä, kun ystävät lähtevät kotiin. Mihin kaikki aika katosi?
tiistai 7. joulukuuta 2010
Viime viikko
Hain ihanan vieraan bussiasemalta. Nukuin seitsemän yötä lattialla kahtia taitellun petauspatjan päällä toinen käsi pujotettuna tuolin alitse. Katsoimme islanniksi dubattua disneyleffaa. Uimme mannerlaattojen välissä pari asteisessa vedessä, tällä kertaa ilman kuivapukua (tai oikeastaan roikuimme metalliportaissa). Saimme huolestuneen luonnonpuiston vartijan peräämme, joka valisti, että Islannissa on myös lämpimiä vesiä. Näimme kiehuvan joen. Uimme kuumassa joessa. Söimme jääkylmiä kasvispyöryköitä. Kiersimme sumussa Golden Circleä. Vierailimme kraatterijärvellä. Lilluimme tuntikausia Blue Lagoonissa ja hiukseni muuttuivat hiekkapaperiseksi kasarikampaukseksi a la Dynastia pariksi päiväksi. Uimme uima-altaassa Reykjavíkissa. Söimme aika paljon kakkua, mutta paloja ei lasketa. Ostin aurinkolasit, koska aurinko paistaa vaakatasossa ja tie on ihan kiva nähdä ratin takaa. Uimme hylätyssä, tuhkan täyttämässä 1920-luvun uima-altaassa Eyjafjallajökullin vieressä. Uima-altaasta pakenimme yhtäkkiä yltyneitä tuulia, jotka nostivat isoja tuhkapyörteitä. Niistin tuhkaa. Varistelin huoneeni lattian täyteen tuhkaa. Näimme jäätyneitä vesiputouksia. Kävimme hautausmalla, jonka hautakivet oli koristeltu neonvärisillä jouluvaloilla. Ajoimme jäisiä teitä kultaisella Yariksella. Liukastelimme jäisiä katuja kävellessä. Kömmimme vesiputouksen takana jäistä polkua. Ostin jeesustarroja kirppikseltä itselleni. Ostin hipsterilasit kirppikseltä kaverille. Joimme kahvia yliopistolla, jossa kaikki muut ahkerasti opiskelivat. Saimme kuulla, että tanssiliike, jota olemme toistaneet lokakuusta asti onkin osa jotain hämärää islantilaista peliä ja sen aiheuttaman vaikutuksen voi kumota vain tekemällä kasvoilleen sormista monokkelin. Kuuntelimme kamalaa joululauluradiota. Kuuntelimme Bäkkäreiden kamalaa joulubiisiä. Söimme sunnuntaibrunssin. Kävimme monessa villakaupassa monta kertaa. Melkein sain neulottua säärystimen valmiiksi. Saatoin vieraani yöllä pilkkopimeässä bussiasemalle. Liukastelin takaisin kotiin ja tunsin kauhua, että kohta se olen minä, joka nousen bussiin. En vieläkään ostanut lentolippua.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Ajoituksen juhlaa
Parlamenttitalon eteen Norjasta asti tuodun kuusen valot sytytettiin sunnuntaina. Norja, olisit voinut vähän isomman risun tänne lähettää joulun kunniaksi.
Luulin, että valot syttyisivät kello puoli neljä. Puoli neljältä pakkasessa totesin, ettei näin ollutkaan. Päädyin seuraamaan aukiolla maailman rumimpiin univormuihin pukeutuneen torvisoittokunnan joulukonserttia. Neljältä kuulin, että valot syttyisivät kymmenen minuutin päästä. Kymmentä yli en enää tuntenut varpaitani ja kuusi oli edelleen pimeänä. Puoli viideltä jätin Reykjavíkin pormestarin puhumaan lavalle karvahattu päässään, käänsin selkäni kuuselle ja kävelin kymmenen metriä kahvilaa kohti, kävin sisällä kääntymässä ja menin takaisin ulos.
Ja eikös se pirun kuusi ollut valaistu.
Luulin, että valot syttyisivät kello puoli neljä. Puoli neljältä pakkasessa totesin, ettei näin ollutkaan. Päädyin seuraamaan aukiolla maailman rumimpiin univormuihin pukeutuneen torvisoittokunnan joulukonserttia. Neljältä kuulin, että valot syttyisivät kymmenen minuutin päästä. Kymmentä yli en enää tuntenut varpaitani ja kuusi oli edelleen pimeänä. Puoli viideltä jätin Reykjavíkin pormestarin puhumaan lavalle karvahattu päässään, käänsin selkäni kuuselle ja kävelin kymmenen metriä kahvilaa kohti, kävin sisällä kääntymässä ja menin takaisin ulos.
Ja eikös se pirun kuusi ollut valaistu.
Tilaa:
Kommentit (Atom)