tiistai 7. joulukuuta 2010
Viime viikko
Hain ihanan vieraan bussiasemalta. Nukuin seitsemän yötä lattialla kahtia taitellun petauspatjan päällä toinen käsi pujotettuna tuolin alitse. Katsoimme islanniksi dubattua disneyleffaa. Uimme mannerlaattojen välissä pari asteisessa vedessä, tällä kertaa ilman kuivapukua (tai oikeastaan roikuimme metalliportaissa). Saimme huolestuneen luonnonpuiston vartijan peräämme, joka valisti, että Islannissa on myös lämpimiä vesiä. Näimme kiehuvan joen. Uimme kuumassa joessa. Söimme jääkylmiä kasvispyöryköitä. Kiersimme sumussa Golden Circleä. Vierailimme kraatterijärvellä. Lilluimme tuntikausia Blue Lagoonissa ja hiukseni muuttuivat hiekkapaperiseksi kasarikampaukseksi a la Dynastia pariksi päiväksi. Uimme uima-altaassa Reykjavíkissa. Söimme aika paljon kakkua, mutta paloja ei lasketa. Ostin aurinkolasit, koska aurinko paistaa vaakatasossa ja tie on ihan kiva nähdä ratin takaa. Uimme hylätyssä, tuhkan täyttämässä 1920-luvun uima-altaassa Eyjafjallajökullin vieressä. Uima-altaasta pakenimme yhtäkkiä yltyneitä tuulia, jotka nostivat isoja tuhkapyörteitä. Niistin tuhkaa. Varistelin huoneeni lattian täyteen tuhkaa. Näimme jäätyneitä vesiputouksia. Kävimme hautausmalla, jonka hautakivet oli koristeltu neonvärisillä jouluvaloilla. Ajoimme jäisiä teitä kultaisella Yariksella. Liukastelimme jäisiä katuja kävellessä. Kömmimme vesiputouksen takana jäistä polkua. Ostin jeesustarroja kirppikseltä itselleni. Ostin hipsterilasit kirppikseltä kaverille. Joimme kahvia yliopistolla, jossa kaikki muut ahkerasti opiskelivat. Saimme kuulla, että tanssiliike, jota olemme toistaneet lokakuusta asti onkin osa jotain hämärää islantilaista peliä ja sen aiheuttaman vaikutuksen voi kumota vain tekemällä kasvoilleen sormista monokkelin. Kuuntelimme kamalaa joululauluradiota. Kuuntelimme Bäkkäreiden kamalaa joulubiisiä. Söimme sunnuntaibrunssin. Kävimme monessa villakaupassa monta kertaa. Melkein sain neulottua säärystimen valmiiksi. Saatoin vieraani yöllä pilkkopimeässä bussiasemalle. Liukastelin takaisin kotiin ja tunsin kauhua, että kohta se olen minä, joka nousen bussiin. En vieläkään ostanut lentolippua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ai että, mielettömät fiilikset edelleen. Oli pakko mennä heti kotiin ostamaan paahtoleipää, goudaa ja tomaatteja, että pääsis pahimman eroahdistuksen yli. Kiitos hurjasti kaikesta!
VastaaPoistaai joo, unohtui tuo päivittäinen pääateria postauksesta:). kiva, että pääsit hyvin kotiin!
VastaaPoista