Haluan harjan, en golfpalloja

Reykjavík on aivan ihana kaupunki myös siinä mielessä, että täältä voi löytää mitä ihmeellisimpiä putiikkeja, joissa myydään muun muassa kanannahasta tehtyjä asusteita, suomalaisia karkkeja tai joulukoristeita vuoden ympäri. Mutta jos tarvitset jotain…

Neulaa ja lankaa etsiessäni aloin olla varma, että islantilaiset kutovat alusvaatteensakin, sillä en missään nähnyt muuta kuin villalankaa ja puikkoja. Kun löysin viikon etsimisen jälkeen askartelukaupan takahyllystä, outojen metallilankojen ja kuminauhojen takaa rullan tavallista ompelulankaa, olin lähellä halata myyjää.

Harjaa tai kampaa olen etsinyt nyt valehtelematta kuukauden. Olen hävittänyt yhtä surkeaa pientä kampaa lukuun ottamatta kaikki harjani. Nyt yritän olla kadottamatta tuota arvokasta muovinpalasta, etenkin kun pyörivien tuulien takia joudun pitämään sitä jatkuvasti mukana. Otsatukka + Reykjavík = mahdoton yhtälö. Mutta ei. Ruokakaupoissa myydään jopa golfpalloja (ja isoa valikoimaa kasarihenkisisä hiuskoristeita) mutta pari harjaa veisi ilmeisesti liikaa hyllytilaa hämähäkkimiestarroilta.

Ehkä ratkaisu löytyisi jostain ostoskeskuksesta, mutta sellaiseen suunnistaminen on jo suuren vaivannäön takana. Tai tarkemmin sanottuna automatkan. Katsoin kartalta, että ainoaan löytämääni valokuvaliikkeeseen olisi parin kilometrin matka. No, paitsi että etäisyysarvioni meni täysin metsään, löysin itseni talsimasta tunnin verran teollisuusalueen laitaa autotien pientareella, koska kävelytietä ei ollut. Islannissa on järjetön määrä autoja ja jopa keskustan vieressä olevalle yliopistolle näkee aamuisin ruuhkajonon. Joten vain hullu ottaa jalat alleen, nyt tiedän.

Kun menin hakemaan kuvia, otin vahingosta viisastuneena bussin. Ilo laantui palattuani takaisin keskustaan, kun huomasin liikkeen leikanneen kuvani mukavasti keskeltä kahtia. Pitäisikö ottaa taksi, jotta pääsisi asiasta valittamaan?