Kuten olen maininnutkin, Reykjavíkin kadut vilisevät kissoja. Koiria taas olen nähnyt vain muutaman, lukuun ottamatta viime lauantain absurdia hetkeä, kun pääkadulla käveli satoja koiria omistajineen marssimusiikin tahtiin. Hauvat saattavatkin tarvita oman paraatin oikeuksiensa puolustamiseksi, sillä 1980-luvulle asti oli rikos pitää koiraa Reykjavíkissa eikä kaupunkikoiriin ole vieläkään oikein totuttu.
Asiasta rinkkaan. Olen muuten tarvinnut kaikkia tavaroita ja vaatteita, jotka tänne raahasin - paitsi sateenvarjoa. Ei siksi, että täällä aurinko paistaisi vaan siksi, että sateenvarjon kanssa kaduilla kävelevät vain yksittäiset turistit. Paikalliset astelevat tyynesti litimärkinä kaatosateessa lainkaan kiirehtimättä. Säästä ei, kuten muustakaan, tehdä numeroa.
Ja kärpäset. Ne ottavat kaiken yhtä rauhallisesti kuin ihmiset. Voisitko kuvitella suomikärpäsen käppäilemässä kädellä minuuttitolkulla, jonka jälkeen sen voi liiskata hitaalla läpsäisyllä? Yhtä vähän kuin sekalaisen koirajoukon torviorkesterin säestämänä poliisien sulkemalla Mannerheimintiellä.
Kyllä olisivat Nano ja Tomba ryhdikkäänä puolustaneet oikeuksiaan. Taisivat sittenkin syntyä oikeaan maahan:) Mistäköhän tuollainen kielto ennen 80-lukua johtui?
VastaaPoistamun tietääkseni vain siitä, että koirat nähtiin osana maaseutua, ei kaupunkielämää.
VastaaPoista