Eilen oli upean aurinkoinen ilma. Mallorkaveður, mallorcasää, kuten asia ilmaistaan islanniksi suositun lomakohteen mukaan.
Ajattelimme lähteä mukavalle pikku kävelylle lähistön laaksoon. Ihan vain tunnin verran. Ihan vain tasaista tietä.
Meidät kyydittiin autolla tien viereen ja aloitimme reissun rennosti - kipuamalla kivikkoista jyrkkää seinämää ylöspäin. Tuuleekohan Mallorcalla niin kovaa, että on vaikea pysyä pystyssä? Näkymät olivat kyllä kiipeämisen arvoiset ja mustikka-apajat ennen näkemättömät.
Kun pääsimme ylös, päätimme sittenkin laskeutua alas laaksoon. Siellä vastaan tuli puro, jonka yli pääsimme vaivatta. Valitettavasti vesi ei rajoittunut puroon vaan viereinen niitty oli yhtä isoa suota.
Upeat maisemat motivoivat tarpomaan lammikossa ja lopulta saavuimme vesiputoukselle, jota olimme tulleet katsomaan. Veden keskellä näkyi kimalteleva sateenkaari. Lähdimme hoipertelemaan sitä kohti kiviä pitkin. Yhtäkkiä huomasin edelläni menneen tytön lentävän kaaressa niskalleen, kerran ympäri kivikkoiseen puroon. Kuin ihmeen kaupalla hän selvisi tapahtuneesta säikähdyksellä ja märillä vaatteilla. En vieläkään ymmärrä miten.
Soitimme kyyditsijälle, että tulisi hakemaan meidät tien reunasta. Valitettavasti sitä ennen oli yritettävä päästä sinne.
Muiden sukat olivat jo litimärät suovaelluksesta, mutta omani vielä kuivat vaelluskenkien, oi ihanien vaelluskenkien, ansiosta. Edessä oleva joki oli jotenkin ylitettävä ja päätin tehdä sen ilman kenkiä. Huono idea. Puolessa välissä tuntui kuin joku tunkisi veitsiä varpaisiin. Todella yllättävää, kun jaloissa virtaa jäätiköltä vettä.
Sitten puhelin soi. Kyytimme olisi tiellä viidessä minuutissa. Äkkiä kengät jalkaan ja kovaa vauhtia eteenpäin, yllättäen jyrkkää ylämäkeä. Pitkää ylämäkeä. Loputonta ylämäkeä.
Puoliksi konttaamalla pääsimme tienpientareelle, autoon, hotellille ja suihkuun. Ja opiskelemaan tämän päiväiseen kokeeseen.
Minneköhän sitä seuraavaksi vaeltaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti