Minä, joka ratsastin eilen.
Menimme siis tyttöporukalla tutustumaan islanninhevosiin. Ennen olen ratsastanut vain niin, että olen istua kököttänyt hepan selässä ja se on seurannut edellä kävelevää kaveriaan. Nyt opettelimme jopa miten hevosen saa pysäytettyä. Ihan tarpeellinen tieto, täytyy myöntää.
Kun olimme harjoitelleet aikamme aitauksessa, Miss Finland, Austria, Luxembourg ja Germany lähtivät kierrokselle, joka oli aivan upean mahtavan ihanan hieno. Ylitimme puroja ja vihreitä niittyjä, ympärillä monissa väreissä hehkuvat vuoret. Hevoseni oli aika itsepäinen ja sillä oli koko ajan nälkä - eli vähän kuin minä, joten tulimme hyvin toimeen.
Islanninhevoset ovat onneksi luonteeltaan rauhallisia ja suhteellisen pieniä, mutta ei selästä silti halunnut pudota. Islantiin ei edes saa tuoda muita hevosia. Mondon matkaoppaassa osuvasti sanotaankin, että Taru sormusten herrasta olisi pitänyt kuvata Islannin maisemissa (samaa mieltä), mutta Gandalf olisi ehkä valkoisessa viitassaan näyttänyt koomiselta 135-senttisen tölttäävän issikan selässä.
Tasaisesta töltistä ei kyllä ollut eilen puhettakaan ja tänään siis tuoli ei ole paras ystäväni. Kävimme onneksi lähistöllä Þingeyrin kylässä uimahallissa rentoutumassa. Islantilaiset ovat uimahulluja. Jokaisesta pienestäkin kylästä löytyy uimahalli, jonka vesiä lämmitetään geotermisellä lämmöllä. Þingeyrissä on 200 asukasta eikä edes ruokakauppaa, mutta uimahalli porealtaalla toki. Ja huomaa kyllä, että Islannissa on energiaa vaikka muille jakaa, sillä uima-altaassa oli lämmintä kuin kylvyssä ja porealtaassa vesi jo poltti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti