Kyllä.
Voiko pesukoneen ohjelma kestää yli kaksi tuntia? Voiko pyykkiä olla niin paljon, että yksi kerta ei riitä?
Voiko vahingossa tehdä filmille kuvatessa sellaisen virheen kelauksessa, että saa aikaan hienoimpia kuvakollaaseja ikinä? Voiko itkettää kun niitä katsellessa muistuu mieleen elämän hienoimpia hetkiä?
Voiko esseen tekoa lykätä, jotta pääsisi taas yöllä yliopistolle näpyttelemään turvallisuussuunnitelmista kuunnellen Regina Spektoria, koska yöopiskelusta tulee ihanan nostalginen fiilis?
Onko siellä taas paljon muita ihmisiä? Onko se vähän outoa?
Voiko itsestään olla ylpeä, kun saa kolmen kuukauden jahkailun jälkeen ostettua muistikortinlukijan?
Voiko väsyttää vaikka nukkuu yli 12 tuntia?
Voiko neulominen aiheuttaa vakavan addiktion?
Ei.
Onko montaa asiaa maailmassa yhtä kaunista kuin vaahtopäinen meri Reykjavíkin edustalla?
Onko väärin fiilistellä yhä Glen Hansardin ääntä ja olla varma, ettei yhtä vahvaa ääntä ole kuullut varmaan koskaan ennen torstaista keikkaa?
Onko normaalia vieläkin hihitellä Glenin kertomukselle siitä, kun hän oli ostanut teininä goottityttöystävälleen joululahjaksi hautapaikan, polvistunut viereen ja kysynyt: "Will you be buried with me?"?
Onko oikein, että aika juoksee läpi sormien, kun elämästä nauttii?
Voiko kyllästyä kappaleeseen, jos kuuntelee sitä repeatilla joka päivä monta tuntia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti