Lintu(paiste)ja

Tänään suuntasin bussilla Vestmannaan ja sieltä veneellä Vestmannan kuuluisille lintukallioille. Totuuden nimissä näin enemmän linnunjätöksiä kuin itse lintuja, mutta maisemat olivat häikäiseviä. Valtavia vihreitä kallionseinämiä, tumman turkoosia vettä ja korkeita luolia. Eniten ihmetyttivät lampaat, jotka tallustelivat tyytyväisinä jyrkillä kallioilla, joissa pysymiseen tarvitsisin kiipeilyvarusteet (ja koska en osaa kiipeillä, tipahtaisin silti). Näin myöhemmin kahvilassa pätkän videosta, jossa lampaat laskettiin laitumelle köysisilmukassa, koska seinämille ei muuten päässyt.

Kaikki muut paatissa puhuivat ja ymmärsivät skandinaaviskaa. Ystävällinen färsaarelainen kuitenkin käänsi minulle oppaan juttuja ja sivisti myös saarien kulttuurista.

Olin jo aiemmin lukenut, että perinteisesti täällä kuivataan lihaa kuukausitolkulla ulkona, koska se ei mätäne suolaisessa ilmassa. Sen, että ilma on suolainen olen huomannut hiuksissani, jotka näyttävät heti pesun jälkeen siltä, että olisin uitanut niitä pari vuotta öljytynnyrissä. Nyt kuulin, että herkullinen linturuoka syntyy, kun ylisuloinen lunni (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lunni) täytetään keksitaikinalla ja keitetään. Paikalliset pyydystävät lintuja kallioilta haavin kanssa, kunhan ensin pääsevät niille köysien avulla. Joinain vuosina merilintuja on ollut hurjat määrät. Opas oli ollut jo 1950-luvulla nuorena poikana lintujahdissa ja napannut muun joukon kanssa päivän aikana 500 siivekästä. Liekö lintuvale?

Matka satamaan ja takaisin olivat vaikuttavia, kun bussi kiemurteli ylhäällä vuoristoteitä. Välillä vihmoi sadetta, välillä yllätti jo tutuksi tullut täyssumu, välillä aurinko paistoi. Niin, tämä siis vajaan tunnin matkalla. Takaisin tullessa bussi pysähtyi tavalliselle huoltoasemalle, tankkasi 170 litraa bensaa, ajoi pari metriä ja jätti meidät toisen bussin noukittaviksi. Sen verran tanskasta ymmärsin, että vaihtobussi olisi paikalla 15 sekunnin kuluessa. Se piti paikkansa.