Matkalla Seydisfjörduriin olin samassa hytissä sveitsiläisen äidin ja tyttären kanssa. Eilen vaelluksella he tulivat vastaan polulla, keskellä ei mitään. Emme olleet nähneet muita ihmisiä moneen tuntiin. Kun illalla hostellihuoneen ovi avautui, ei ole vaikeaa arvata, ketkä majoittuivat samaan huoneeseen kanssani.
Samaisessa sympaattisessa hostellissa, jossa nytkin kirjoitan, on töissä suomalainen poika. Kävi ilmi, että hän on ollut viime vuoden vaihdossa samassa yliopistossa kuin minä - ja asunut samassa asunnossa kuin tulen asumaan!
Seydisfjördur on pieni, mutta niin on maailmakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti