Perussäätö

Lähdin aamulla Siljalta selässäni rinkka, vatsan päällä reppu, olalla käsilaukku ja kädessä kangaskassi. Ihmeen kaupalla pääsin puolen kilometrin päähän metrolle, metrolla T-centraleniin ja löysin vielä juna-asemallekin. Eikä tullut edes hiki. Vielä.

Asemalla on lukuisia säilytyslokeroja, mutta lähes kaikki, etenkin isot, olivat varattuja. Näin kuitenkin yhden vapaan, ryntäsin paikalle ja yritin tunkea rinkkaani ylimmällä tasolla olevaan lokeroon. No, parin epäonnistuneen punnerruksen jälkeen rinkka oli kaapissa ja viskoin perään repusta kaikki ylimääräiset paperit, kirjat ja romut kekoon rinkan päälle.

Sitten tajusin, että kolikkoni eivät riitä maksuun. Pyysin vieressä seissyttä poikaa vartioimaan hetken kamojani lokerossa ja ryntäsin Burger Kingiin setelit kourassa. He eivät suostuneet vaihtamaan vaan osoittivat vastakkaisella puolella asemaa olevaaa vaihtoautomaattia. Juoksin sinne vain nähdäkseni, että kone oli juuri korjattavana. Palasin siis takaisin lokerolle, jossa poika odotti.

Hetken kuluttua lähdin uudelleen automaatille. Nyt jätin rinkan suosiolla lokeroon ilman valvontaa. Automaatti toimi, mutta edessä oli hurja jono. Odotuksen jälkeen sain tungettua setelini automaattiin, mutta toista seteleistä masiina ei hyväksynyt. Niinpä jouduin vaihtamaan isomman setelin ja kipitin takaisin lokerolle koura täynnä kolikoita.

Suljin lokeron ja pidin ohjeiden mukaan kahvaa alhaalla ennen maksua mutta lokeron ovi ei toiminut.

Kiskaisin rinkan alas, tungin irtokamat kangaskassiin ja lähdin raahaamaan rinkkaa toiseen lokerikkorykelmään. Hihnat tarttuivat jokaiseen kahvaan, jonka ohi kuljin, mutta lopulta pääsin perimmäiselle seinälle, jossa oli tyhjä kaappi, ylin mahdollinen tietenkin. Punnersin rinkan sinne ja maksoin. Se toimi! Kämmen on täynnä pieniä verenpurkaumia rinkan väkivaltaisesta heittelystä mutta ainakin se on nyt jossain muualla kuin tässä. Voitte olla varmoja, että menen ajoissa takaisin asemalle, että saan kaapin vielä auki jollain ihmekoodilla ennen junamatkaa. Peukut pystyyn.

Kun kävelin hikisenä ulos asemalta, käsilaukkuni metallinen lukko katkesi itsestään. Tänään ei ole laukkupäivä.

P.S. Alla on muuten toinen postaus itse laivamatkasta.