Kuten ehkä edellisestä kirjoituksesta selvisi, satamaan ei ollut kovin helppo päästä. Terminaali oli osin ruostunutta aaltopeltiä, odotusaulassa kukkaverhot ja yksi tiski. Itse paatti puolestaan oli sympaattinen eikä onneksi yhtä ruosteessa kuin satamansa.
Laivalla yritin pitää itseni hereillä edes muutaman tunnin ajan. Menin pian lähdön jälkeen alimpaan kerrokseen, josta löytyi kuntosali ja solarium. Kun avasin oven, näin miehen riuhtomassa soutulaitteessa hiki otsalla. Jotenkin se oli huvittavaa, Atlantin alla. Tiesin ainakin, kenen kanssa haluaisin tarvittaessa samaan pelastusveneeseen. 50 kruunulla sai 13 minuuttia ja 20 sekuntia rusketusta. Saman verran maksoi respassa arpa, jolla saattoi voittaa paremman hytin. Kumpikin jäi hankkimatta.
Univelat veivät pian voiton ja painuin sänkyyn. Nukuin 15,5 tuntia. Kun heräsin, kävelin kannelle ja näin kallioiden nousevan sumuisesta merestä. Kauimmaisen päällä oli valkoinen majakka, laivan vieressä lensi kymmeniä lintuja ja veden pinnalle nousi hetkeksi joukko selkäeviä. Pian saaret jäivät taakse ja ympärillä oli taas vain loputon meri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti