4.00 Juoksen Vantaalla pimeitä katuja pitkin hätääntyneenä. Enää kolme tuntia aikaa nukkua ennen kuin lähden Vestmannasaarille. Apua, pakko päästä nukkumaan, aika hupenee!
5.45 Herään. Olen nukkunut neljä tuntia ennen kuin herätyskello soi ja olen lähdössä Vestmannasaarille.
6.30 Seison kirkon edessä pukeutuneena kuin ydintalveen eikä sekään tunnu riittävän. Onneksi kyyti kaartaa eteen ajallaan.
7.15 Katson takapenkiltä auton ikkunasta ulos. Vihreät revontulet välkehtivät tähtikirkkaalla taivaalla ja pimeydessäkin vuorien lumi hohtaa valkoisena. Voiko maailma olla näin kaunis?
9.00 Olemme lautalla. Voiko 40 minuuttia paremmin viettää kuin virkkaamalla ja syömällä voileipää?
9.40 Vestmannasaarien Heimaeylla, pääsaarella, jylhät vihreät kalliot nousevat merestä, kaukana siintää valkoinen jäätikkö. Maa on vihreää ja punaista. Iso osa saaresta on ollut olemassa vasta vuodesta 1973, jolloin Eldfell (sananmukaisesti käännettynä tulivuori) purkautui ja laava jätti alleen paljon taloja mutta myös muodosti uuden osan saareen.
11.00 Eldfellin huipulla kuumottaa. Upeita maisemia on hyvä ihailla istumalla tulivuorella, sillä takapuolta lämmittää mukavasti. Jos kaivaisi metrin syvän kuopan, olisi maan lämpötila jo 400 astetta.
11.05 Sydämeni jättää lyönnin välistä kun tunnen takapuoleni alla tärinää istuessani aktiivisella tulivuorella. Kännykkääni tulee tekstiviesti.
12.00 On keskipäivä ja aurinko on edelleen matalalla. Kävelemme laavakentällä, johon laava on muodostanut isoja luolia.
13.00 Kaupunki on aivan ihana. Vaikka se on pieni, siellä on kaikki tarpeellinen. Ja paljon saaria kesäisin asuttavien lunnilintujen kuvia. Lunni juomassa kaljaa. Lunni syömässä hodaria. Syömme leipomossa lounasta. Ja kakkua.
14.00 Laavan jyräämä talo, jonka betonikatto on romahtanut ja metallirakenteet vääntyneet laavan kuumuudesta on vaikuttava näky. Nähtävyys sijaitsee jonkun onnekkaamman talon takapihalla.
14.15 Kävelemme Pompeihin eli laavakentälle, johon on merkitty, missä taloja sijaitsi ennen kuin ne hautautuivat kymmeniä metrejä laavan alle.
14.30 Miten olisi pieni, rento perjantaikävely ennen lautan lähtöä?
14.50 Puristan rispaantunutta köyttä ja yritän kivuta jyrkän kallion seinämää sen avulla enkä katso alas laaksoon. Olemme aivan liian korkealla sitä varten.
15.30 Huipulla! Äkkijyrkän kiviseinämän alla aallot vaahtoavat, toisella puolella kaupungin talot näyttävät legopalikoilta. Pudotusta mereen on useita kymmeniä metrejä ja tuuli valtava, joten konttaan paikasta toiseen. Ihan kuin Blytonin Viisikoissa, paitsi että en muista kirjoissa kenenkään käden osuneen (onneksi kuivuneisiin) lunninkakkakasoihin.
16.00 Alhaalla! Heitän sormikkaani huoltoaseman roskikseen. Ne ovat valkoiset köydenpalasista ja kuluneet pienille rei'ille. Alastulo oli…mielenkiintoinen.
16.10 Satoja lokkeja lentää kalatehtaan vieressä meren yllä. Syykin selviää pian, kun verenpunaiset aallot lyövät kiviin.
16.20 Ostamme liput lautalle. Ai auto ei mahdu mukaan? Menomatkalla autoja oli neljä. Nyt muutama enemmän. Olemme jonotussijalla.
16.30 Ai auto mahtuukin mukaan? Hysteria on huipussaan työntekijöiden iloksi kun saamme auton ajettua lautalle.
17.00 Pezejä, keksejä, porkkanoita ja kaakaota laivan kahviossa.
17.40 Satamassa on aivan kuin silloin kun lähdimme saarille. Pilkkopimeää.
19.30 Hello Reykjavík! Kiitän ihanaa matkaseuruetta, reissu oli mahtavan onnistunut. Kävelen kaupan kautta kotiin pestopurkki kädessä.
20.00 Hello lämmin suihku!
21.00 Pestopasta.
22.00 Tekstiviesti entiseltä kämppikseltä. Tällä kertaa en saa värinästä paniikkia, koska istun vain omalla sängylläni enkä tulivuorella. Pikkujoulut ovat kuulemma vauhdissa.
22.30 Pikkujoulut tosiaan ovat vauhdissa. Olleet jo kello seitsemästä. Vanhan guesthouseni keittiö on tupaten täynnä ihmisiä ja tyhjiä pulloja.
1.00 Kävely keskustaan baariin laulaen Serranojen tunnaria espanjalaisseurassa tottakai. Ja vähän myös Naapureita Madridissa.
2.00 Kalliilla korjatut kenkäni muistuttavat taas rekan ajamia, mutta ei sen väliä. Ei niihin ehdi keskittyä, kun yrittää selviytyä hengissä tanssilattialla.
3.15 Kotimatka ei ole onneksi turhan pitkä.
4.00 Nukun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti