Pienen maan hienoihin puoliin kuuluu, että kirjallisuuden suuria nimiä vierailee yliopiston luennoilla, koska luennoitsija on luultavasti a) opettanut heitä tai b) opiskellut heidän kanssaan. Piirit ovat pienet. Mutta miten näin pienestä maasta voikin tulla niin mahtavia kirjailijoita!
Ensi viikosta odotan Hallgrímur Helgasonin tapaamista. Teininä raapustin kulttiteos 101 Reykjavíkin etusivulle kuulakärkikynällä "Älä koskaan lue tätä kirjaa. Se on etova." Kirja olisi luultavasti lentänyt roskiin, jos ikinä voisin kirjan roskiin heittää. Vaikutuksen teos joka tapauksessa teki. Myöhemmin uudella lukukierroksella toivoin, että olisin voinut yliviivata teininä kirjoitetut sanat, sillä nautin kirjan mielettömästä kerronnasta. Etovuus on oikeastaan aika hieno tyylikeino. Lue niin tiedät, mistä puhun.
Reilu kuukausi sitten meille oli puhumassa Andri Snær Magnason. Kuulin Andrista ensi kerran viime vuoden DocPointissa, jossa hänen elokuvansa Dreamland esitettiin. Heinäkuussa viikon reissulla Helsingistä Islantiin luin vihdoin myös Dreamland-kirjan, johon dokumentti perustuu. Kirjaa on myyty täällä ihan järjettömät määrät ja se löytyy melkein joka kodin kirjahyllystä. Se on vaikuttavin kirja, johon olen vuosiin tarttunut. Olen fani.
Islannissa kiistellyimpiin puheenaiheesiin kuuluu tuhottomasti energiaa kuluttava alumiiniteollisuus, jota nousukaudella houkuteltiin tänne hullun halvalla energialla. Itä-Islannin jättimäisen Kárahnjúkarin vesivoimalaitoksen tekoallas huuhtoi tieltään korvaamatonta luontoa ja harvinaisia lajeja. Kaikki sen tuottama energia myydään amerikkalaiselle Alcoalle, joka ei kuulu aivan maailman eettisimpiin yrityksiin lievästi sanottuna. Mikä on "puhtaan energian" hinta? Dreamland on kertomus ajasta, jolloin luonnonsuojelijat nähdään maailmassa niin suurena uhkana, että NATO-harjoitus järjestetään terrorismiskenaarion ympärille, jossa luontoaktivistit osoittavat mieltään voimala-alueella. Ihmisoikeuksia polkevien yritysten johtajille hurrataan seisten kyläjuhlissa.
Kirja on ihan järjettömän hienosti kirjoitettu, se argumentoi siteeraamalla mitä järjettömämpiä lausuntoja niin ministereiltä kuin energiaviranomaisiltakin. Ja mikä vaikuttavinta: vaikka Dreamland käsittelee Islantia, ovat sen herättämät kysymykset universaaleja. Mikä on se arvo, jolla luonto voidaan kaupata? Mikä sokaisee ihmiset tekemään aina samoja virheitä?
Dokumentin inspiroimana päätimme lähteä kaverini kanssa Kárahnjúkarin voimalaitokselle ja reissu osuikin sopivasti seuraavalle päivälle Andrin hienon luennon jälkeen. Matkaa seuranneen ryöstöhässäkän vuoksi asia jäi blogissa käsittelemättä, mutta tuosta seikkailusta täytynee tehdä oma postaus.
P.S. Andri on muuten kirjoittanut Bonus-runouttakin perustuen tuohon Islantia hallitsevaan kauppaketjuun, jolla on maailman rumin possulogo. Bonus-runokirjan rakenteena on Danten Jumalainen näytelmä, matka paratiisista hedelmähyllyltä siivousosastolle. Kuulopuheen mukaan Bonuksen perustaja halusi kieltää kirjan julkaisun, mutta kun sai sen myyntiin oman kauppansa hyllylle, teos sai vapautuksen lakitupauhkailuilta. En tiedä, pitääkö tuo tarina paikkansa, mutta se on fakta, että ensimmäinen painos vuonna 1996 myi enemmän kuin bestsellerlistan huiput samana vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti