Olen viettänyt viikonlopun suurelta osin yliopistolla. Opiskeluun on kuulunut säärystimien neulontaa kakun kera ja siitä vartin taukoja esseen parissa.
Tänään yliopiston kahvilat olivat kiinni. Viiden aikoihin, kun olimme ahkeroineet tietokoneluokassa jo lähes puoli tuntia, iski tarve kahville. Koska Háskólatorgilta ei löytynyt mitään kahviin viittaavaa, lähdimme viereiseen Gimli-rakennukseen. Ei kahviautomaattia. Käytävää pitkin Oddiin. Alakerrassa tyhjä termari ja yksi likainen muki. Toisessa kerroksessa bingo! Kahviautomaatti ja kolikoitakin oli mukana enemmän kuin tarpeeksi. Mutta ei yhtään mukia. Ei edes pahvista. Harkitsin hiipimistä kiinni olleen kahvilan keittiön puolelle, jossa näkyi pari likaista kuppia. Mutta tiskiaine oli lukkojen takana.
Kolmanteen kerrokseen. Taas kasa likaisia mukeja ja tyhjiä pitsalaatikoita sekä häiritsevän paljon ihmisiä opiskelemassa sunnuntaina. Suunta kohti seuraavaa taloa, Lögbergiä. Ei automaattia alakerrassa. Hissillä neloseen, kerros kerrallaan alas, hipsimistä pitkin hämäriä käytäviä. Ei kahvista tietoakaan, vain pari pepsiautomaattia.
Tässä vaiheessa loppuivat yhdyskäytävät ja päätimme lähteä parin sadan metrin päähän Háskólabíóon eli leffateatteriin. Näytti kovin autiolta, mutta ovet aukesivat ja kipitimme innoissamme kassalle.
"Onko teillä kahvia?" "Ei."
Mikä neuvoksi? Shellin simpukkalogo loisti pimeydessä kadun päässä. Sinne siis, onhan sielläkin pöytiä tai jotain. Oli kyllä, samoin kamalin haju mihin olen törmännyt, yhdistelmä härskiintynyttä hodaria ja bensaa. Mutta kahviautomaatti surisi nurkassa. Ei muuta kuin muki kouraan ja kipitys takaisin Háskolabíóon juomaan (siinä vaiheessa hieman kylmettynyttä) kahvia. Ah.
Näin jännittävää tänään. Ensi sunnuntaina termari mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti