Sunnuntai numeroina

2 viikonloppua koomailua Reykjavíkissa ja tajusin, että hemmetti, kohtahan täältä joutuu pois. Päätin toteuttaa sen jutun, mistä olin haaveillut jo ennen tänne tuloa: snorklaamisen mannerlaattojen yhtymäkohdassa.

-5 oli ilman lämpötila ja sää upean aurinkoinen ja kirkas, kun lähdimme minibussilla kohti þingvellirin luonnonpuistoa. Pieni tuuri kävi, koska edellisenä päivänä riehui mukava lumimyrsky.

6 kaveria olin saanut houkuteltua mukaan.

2 kansallisuuden yhdistelmä oli oppaamme mukaan ensimmäinen laatuaan hänen retkillään: espanjalais-suomalainen.

3 kerrosta vaatteita päätyi päälle ennen kuin lähdimme tallustamaan kohti vettä. Omat ohuet vaatteet, lämpöpuku, (joka päällä muistutin erehdyttävästi Kimi Räikköstä) ja kuivapuku, jonka pukemiseen tarvittiin talkkia kourallinen jos toinenkin.

2 astetta oli veden lämpötila. Silfra, jossa mannerlaattojen yhtymäkohta on, ei koskaan jäädy, pieni virtaus jäätiköltä pitää siitä huolen. Kuivapuku päällä ei vedessä tarvinnut kuin lillua ja veden virtaus vei mukanaan. Alla ei näkynyt mitään elämää, ei kasveja, ei kaloja. Ja silti oli niin kaunista. Auringonsäteet valaisivat kivenlohkareita ja turkoosi vesi oli niin kirkasta, että alas näkyi kymmeniä metrejä. Kun nousi takaisin maanpinnalle upeisiin vuoristomaisemiin, ei olisi uskonut, että veden alla on valkoinen hiekkalaguuni.

1-2 senttiä etääntyvät mannerlaatat vuosittain. Olihan sitä pakko koskettaa samaan aikaan Eurooppaa ja Amerikkaa, kun vielä yletti.

30 vuotta kuluu, ennen kuin vesi on suodattunut vulkaanisten kivien läpi jäätiköltä. Siksi se on tosi puhdasta (ja tosi hyvää).

40 minuuttia vedessä ja oli avantouimarillakin vähän vilu ja hirveä vessahätä.

15 minuuttia meni vielä ennen kuin riuhdoin itseni kuivapuvusta ja ryntäsin pusikkoon.

3 metriä korkealle kivenlohkareelle ensin. Sieltä hyppäsimme jäätävään veteen kallioiden väliin.

3:een piti ensin laskea, sillä en ole hypännyt noin korkealta sitten yläasteen. Tiedän, en ole ehkä rohkeimmasta päästä.

1/2 minuuttia ilman huppua ja märät hiukseni olivat jäätyneet hurmaaville rastapuikoille.

1 kupillinen kaakaota kuitenkin lämmitti.

4 onnekasta automatkustajaa syrjätiellä ilahtui varmasti, kun allekirjoittanut hyppi keskellä tietä leggingsit nilkoissa kaakaokuppi kädessä ja yritti väistää yllättävää liikenneruuhkaa.

42 astetta oli seuraavan veden lämpötila, johon pulahdin, Reykjavíkin Sundhöllin-uimahallin katolla.

2 tuntia lillumista saattoi olla hieman liioittelua.

50 vuoden päästä odottava ryppyisyysaste on nyt testattu.

10 on ehdottomasti arvosana viime sunnuntaille!