Join tänään kahvia.

Rakastan sunnuntaisin lorvia kahvilassa. Niin rakastaa loputkin Reykjavíkista. Se muistui mieleeni tosin vasta, kun kiersin tänään kuppilasta toiseen vain todetakseni jokaisen kahvittelupaikan olevan tupaten täynnä. Lopulta päädyin naapuriini Mál og Menning -kirjakaupan yläkerran kahvilaan, josta löysin tuurilla tyhjän tuolin.

Jälkeeni seinän viereen muodostui jono. Ei jono tiskille vaan odottamaan vapautuvia pöytiä. Se voi muodostua pitkäksi odotukseksi, sillä täällä ei vain huitaista kaffia naamaan ja jatketa matkaa. Siitä pitää huolen kirjakauppa.

Tiedättehän ne laput suomalaiskauppojen lehtihyllyillä, joissa muistutetaan, että lehti pitää ostaa, jotta sitä saa selailla. Ja jos sattuu liian kauan silmäilemään yhtä lehteä, myyjä on jo koputtamassa olkapäälle. No, kyllä täälläkin on hyllyissä laput. Laput, joissa kehotetaan ottamaan kerralla "vain" kolme lehteä kahvilaan. Ne luettuaan voi noutaa seuraavan erän.

Kirjahyllyt ovat myös vapaassa käytössä. Ja kuten kahviloissa täällä aina, ostettuaan yhden kahvin voi kuppiaan käydä täyttämässä termarista milloin haluaa. Jos kirjakaupat olisivat auki ympäri vuorokauden tuntuisi tyhmältä maksaa asunnosta vuokraa.

Ainoa asia, mikä sunnuntaissa harmittaa on se, ettei ole lauantai. Silloin monessa kaupassa irtokarkit ovat puoleen hintaan. Todellinen karkkipäivä!