Idea mennä uimaan aamulla vaikutti upealta eilen illalla kello yhdeltätoista.
En ollut aivan varma asiasta enää tänään, kun herätyskello soi kello seitsemän.
Raahauduin kuitenkin pilkkopimeässä kirkolle, josta suunnistimme viereiseen Sundhöllin-uimahalliin, "uimapalatsiin". Sen on suunnittellut valtionarkkitehti (kyllä, täällä oli sellainen) Guðjón Samúelsson, jonka (betonista) kädenjälkeä on vaikea olla huomaamatta Reykjavíkissa. Hallgrímskirkja, kaupunginteatteri, Sundhöllin, katolinen kirkko, useat museot, hotellit, yliopiston päärakennus ja monet muut rakennukset ovat Guðjónin suunnittelemia.
Tuohon aikaan aamusta uimahallilta löytyi pari vaihtaria ja kymmenittäin eläkeläisiä. Vanhuksia nostamassa puntteja altaan vieressä, vanhuksia kauhomassa allasta edestakaisin, vanhuksia kuumavesialtaassa venyttelemässä (mukaan lukien vuokraemäntäni). Respect.
1930-luvulla rakennettu Sundhöllin on ihana rakennus. Halli on vanhojen reykjavikilaisten kokoontumispaikka ja vakkarit saapuvat sinne kuulemma heti kun paikka aukeaa puoli seitsemältä. Myöhemmin paikalle tulee koululaisia ja illalla töissäkäyviä, mutta aamulla paikka on vanhusten. Aiheesta on tehty jopa lyhytdokumentti Höllin (The Palace), jonka harmikseni missasin Reykjavík International Film Festivalilla syyskuussa.
Itse ihailin aikani tähtitaivasta katolla olevasta porealtaasta kunnes menimme sisälle uimaan. Neljänneskilometri kuulostaa pidemmältä kuin 250 metriä, eikö vain? Kello kahdeksan noin kymmenen eläkeläistä marssi pienempään altaaseen ja aloitti ohjatun vesijumpan valssimusiikin tahdissa, sekä mummot että papat. Upeaa! Sinne he jäivät, kun lähdimme takaisin pukuhuoneeseen.
Kello oli kymmenen kun olin takaisin kotona kahvilassa ahmitun aamupalan jälkeen. Oli yhä pimeä.
P.S. Alla tuon Höllin-dokkarin traileri sekä Islannin euroviisuedustaja Hera Björkin Sundhöllinissä kuvattu musavideo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti